Mielipidekirjoitus on julkaistu Kalevassa 7.4.2018
Kouluja ja päiväkoteja koskevissa päätöksissä unohtuu usein sana pedagogiikka. Pedagogiikka tarkoittaa opetuksen järjestämistä, mutta myös kasvatuksen ja opetuksen arvopohjaa ja siitä kumpuavia keinoja päästä kasvatukselle ja opetukselle asetettuihin päämääriin.
Koulujen ja varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmia on uudistettu vastaamaan ajan haasteita. Puhutaan ilmiöpohjaisesta oppimisesta, jossa tutkimalla ja yhdessä tekemällä hahmotetaan maailmaa ja haetaan ratkaisuja arjen ja maailman ongelmiin. Oppimisympäristöjä on rakennettu ja mukautettu vastaamaan uudenlaista oppimiskäsitystä.
Viime vuosina kouluihin on kohdistunut suuria säästöjä. Koulunkäynninohjaajia on vähennetty radikaalisti, opetuksen määrää on vähennetty ja ryhmäkoot ovat kasvaneet. Kouluilla ei riitä raha tarvittavan, ajantasaisen opetusmateriaalin hankkimiseen. Vuokrakulut syövät noin viidenneksen koulujen budjeteista.
Oppimista ja opettajien jaksamista heikentää häiriökäyttäytymisen lisääntyminen kouluissa, mikä puolestaan osaltaan saattaa liittyä perheiden arjen ongelmiin. Varhaiskasvatukseen tehdyt toimenpiteet heijastuvat myös koulun arjessa.
Mikä takaisi laadukkaan opetuksen ja oppimisen kouluissamme ja varhaiskasvatuksessa? Ensinnäkin, on pidettävä huoli siitä, että opetus on hyvää ja tasapuolista asuipa ihminen missä päin Oulua tahansa. Tarvitaan vahvempaa erityisopetuksen koordinoimista siten, että oppilas on oikeassa paikassa oikeaan aikaan eli saa tarvittavan tuen oikeassa ympäristössä.
Koulujen kivijalka on saatava kuntoon eli kasvaneen oppilasmäärän vaatimat resurssit on palautettava parhaan oppimisen mahdollistamiseksi.
Me opettajavaltuutetut tarkastelimme palveluverkkoesitystä pedagogisesta näkökulmasta. Kehitimme muutamia indikaattoreita tarkastelun tueksi.
Nostimme esille syrjäytymisriskin, toisin sanoen on tarkasteltava, vaikuttavatko mahdolliset muutokset kielteisesti oppilaiden hakeutumiseen toiselle asteelle ja aiheutuuko muutoksista kohtuutonta rasitusta oppilaille ja heidän perheilleen arjen sujuvuuden ja jopa talouden kannalta. Kasvattaako palveluverkko ryhmäkokoja ja muutenkin, tulisiko valtuutettujen määritellä katto ryhmäkoolle?
”On aiheellista kysyä, pystyvätkö opettajat tällä hetkellä hyödyntämään ammatillista osaamistaan potentiaalisesti?”
Tulee tarkastella, onko kouluilla ja päiväkodeilla aidot mahdollisuudet toteuttaa sivistys- ja kasvatustehtäväänsä ja jakautuvatko resurssit oikeudenmukaisesti koulujen välillä. Ennen kaikkea, on tärkeää katsoa, toteutuuko palveluverkossa yhtenäinen opinpolku eli siirrytäänkö nivelvaiheesta toiseen lapsen näkökulmasta kivuttomasti.
On aiheellista kysyä, pystyvätkö opettajat tällä hetkellä hyödyntämään ammatillista osaamistaan potentiaalisesti? Oulun etu on huippuunsa koulutetut opettajat, joiden jaksamisen varassa lepää lasten ja nuorten hyvinvointi. Siksi on syytä huolehtia opettajienkin hyvinvoinnista. Kouluasioissa on kuultava työnsä asiantuntijoita: opettajia ja oppilaita.
Useat valtuutetut ovat saaneet viestiä kouluväeltä, että vuosia kestänyt palveluverkkokeskustelu on saatava päätökseen ja on palautettava työrauha kouluihin. Tästä olemme heidän kanssaan aivan samaa mieltä.
Satu Haapanen, Heikki Kontturi, Henna Määttä, Susa Vikeväkorva (vihr.)
Yrjö Harju (sd.)
Antti Huttu-Hiltunen, Eeva-Maria Parkkinen, Risto Päkkilä, Sirpa Tikkala, Mirja Vehkaperä (kesk.)
Mauno Murtoniemi, Mikko Raudaskoski (vas.)
Jari Laru (kok.)
Anne Snellman (sin.)
Sebastian Tynkkynen (ps.)
kaupunginvaltuutetut, Oulu