Arvoisat lukiolaiset, kerron teille korona-ajan nuorille terveiset lama-ajan nuorelta.
Kun aloitin Saloisten lukion ensimmäisellä luokalla vuonna 1991, tapahtui jotain käsittämätöntä, nimittäin Neuvostoliitto romahti. Se kertakaikkiaan lakkasi olemasta. Tämä oli meille kaikille yhtä aikaa ilon, hämmennyksen ja järkytyksen aikaa.
Nimittäin idänkaupan myötä romahti maamme talous, meille tärkeästä idänviennistä jäi jäljelle vain 20%. Kauppa muuttui dollaripohjaiseksi. Monia neuvostomarkkinoille tähdättyjä tuotteita ei voinut viedä länteen. Kokonaisia teollisuudenaloja tuhoutui pysyvästi maastamme ja monet yrittäjät päätyivät tekemään itsemurhan.
1980-luvulla olimme eläneet kasinotalouden aikaa, jolloin maahamme virtasi halpaa rahaa ja monenlaista luksusta, kunnes talouselämän veto loppui kuin seinään. Vapautettujen rahoitusmarkkinoiden, paisuvan velan, kerskakulutuksen ja liikainvestointien aikaansaama talouskupla puhkesi korko- ja valuuttakriisiin ja luottolamaan. Alkoi traumaattinen lama, jonka seuraamuksista me laman lapset kärsimme yhä.
Bruttokansantuote tippui 1990-luvun laman aikana jyrkemmin kuin 1930-luvun laman aikana. Yhdysvaltalaisarvion mukaan Suomen 1990-luvun lama oli talousvaikutuksiltaan pahempi kuin 1930-luvun lama. Olin tuolloin siis lukiolainen.
Arvoisat Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun oppilaat, 30 vuotta sitten maassamme oli myös porvarihallitus. Kokoomuksen Iiro Viinanen toimi valtiovarainministerinä laman aikana vuosina 1991-1996, jolloin hän joutui johtamaan useita ikäviä talouden tervehdyttämistoimia.
Häntä on syytetty mm. hyvinvointivaltion perusteiden romuttamisesta, mutta toisaalta monen mielestä ilman hänen johtamia tervehdyttämistoimia maamme taloudelta olisi pudonnut pohja.
Yhtäkaikki sosiaali- ja terveyspalveluita ja muita kuntien kuluja leikattiin ennennäkemättömällä tavalla, joka radikalisoi meidät 90-luvun nuoret myös Saloisten lukiossa.
Raahen kaupunki esitti heikennyksiä lukiolaisten asemaan, joka johti siihen, että oppilaskunnan puheenjohtajana johdatin Saloisten lukion lakkoon ja veimme yhdessä Raahen lukion oppilaskunnan kanssa adressin silloiselle Raahen kaupunginjohtaja Nahkurille. Emme käyttäneet tuolloin termiä ”valtaus”, mutta käytännössä teimme täsmälleen samankaltaisia toimia kuin te tänään täällä.
Tuo hetki oli käänteentekevä elämässäni, sillä rohkenimme nousta auktoriteetteja vastaan ilmaisten mielipiteemme aikuisten meille suunnittelemista säästöistä. Kyseessä oli käytännössä poliittinen toimi, vaikka en sitä sellaisena tuolloin lukion kakkosluokkalaisena vielä osannut nähdäkään.
Kun kuulin Hillalta, että te suunnittelette lukion valtaamista olin innoissani, vaikka ajan virta on minusta tehnytkin sivistysporvarin eli kokoomuslaisen. Olen nimittäin varma, että tämä päivä on teille monelle käännekohta elämässä. Sellainen käännekohta, joka johtaa asteittain voimistuvaan yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja osallistumiseen. Näin kävi myös minulle tasan 30 vuotta sitten Saloisten lukion lakossa.
Arvoisat lukiolaiset, nuorten hyvinvoinnin tekijät ovat yksinkertaisia, mutta niiden takaaminen kaikille nuorille on vaikeata ja hidasta. Ei olemassa yhtä toimenpidettä, jolla kurottaisiin umpeen edes pandemian teille aiheuttamat oppimis-, yhteisöllisyys- ja mielenterveysvajeet, laajemmasta kokonaisuudesta puhumattakaan. Tuorein nuorisobarometri kysyy keskeisen kysymyksen: ”Ovatko nuorten ongelmat liian monimutkaisia meidän päättäjien ratkottavaksi maailmassa, jossa politiikka on pääosin reaktiivista ja tuloksia arvioidaan enemmän nopeudessa kuin vaikeudessa”.
Politiikan perusongelma on se, että kaikki asiat ovat voimakkaassa keskinäisriippuvuudessa. Mikä tahansa päätös vaikuttaa hyvin monimutkaisella tavalla kokonaisuuteen. Kyse on ilmiöstä, jota on miltei mahdotonta vangita asioita valmistelevien virkamiesten laskelmiin. Tämä tekee politiikasta hyvin mielenkiintoista, riippumatta siitä toimitaanko kunta-, alue vai valtakunnan tasolla poliittisissa luottamustehtävissä.
Arvoisat kuulijat, viime vuosina nuorten kiinnostus politiikkaa ja vaikuttamista kohtaan on ollut kasvussa. Kuntaliiton mukaan nuorten äänestysaktiivisuus on tyypillisesti kuitenkin vanhempia ikäluokkia matalampi. Rohkaisen teitä korjaamaan tämän asian. Kansalaisaktivismi, jollaista edustaa myös tämä valtaus, on hyvä alku. Ehkäpä tapaamme vielä valtuustossa?
