Kesälomat alkavat olla meillä kaikilla ohitse ja paluu arkeen on edessä myös koululaisilla
Kesälomani aikana olen lueskellut kahta teosta (maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit ja valtuutetun käsikirja) jotka viitoittavat hieman tietä tällä tulevalla valtuustokaudella.
Ari Turusen kirjoittama maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit kiertää maapallon ympäri kuvatessaan niin Alexandriaa, Bagdadia, Miletosia kuin vaikkapa San Franciscoa. Kaikki kaupungit on kuvattu siinä historiallisessa konteksissa jossa ne olivat kukoistavimmillaan.
Yhteistä huikeille kaupunkikertomuksille on ollut se, että niissä on oltu uteliaita ulkopuolisille vaikutteille, on tehty ahkerasti kauppaa ja on tuettu tieteen tekemistä. Näissä kaupungeissa ei ole muukalaisille näytetty ovea vaan heidät on kotoutettu nopeasti osaksi kaupukien luovaa sykettä.
Mikä sitten on aikoinaan tuhonnut itse kunkin kaupungin kovimman kukoistuskauden? No, virkamiesten/asukkaiden ahneus, kulttuurinen taantuminen ja sulkeutuneisuuden tavoittelu, vanhoihin toimintamalleihin takertuminen jne.
Olisikohan Oululla mahdollista päästä vastaavaan kukoistukseen kuin vaikkapa muinainen Pataliputra tai Miletos.. Ehkä.. Mutta ennenkaikkea pidän kirjan kannessakin olevasta lainauksesta: “kun ympäristö sallii vapauden ja vieraat vaikutteet, tuloksena on niin talouden, tieteen kuin taiteenkin menestystarina”
Siinäpä meille tekemistä. Lukeminen jatkuu vielä .. kohta alkaa sivistys- ja kulttuurilautakunnan ja valtuuston syyskausi. Sitä kohti!