Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Kalevan Mielipiteitä -palstalla 25.11.2016
Pentti Koivunen, lehtori emeritus vaati kolumnissaan (Kaleva23.11) meitä kasvatustieteilijöitä ja humanisteja kieltäytymään luovuttamasta nykyisiä tilojamme Oulun ammattikorkeakoulun käyttöön. Koivusen näkemykset ovat ymmärrettäviä, sillä onhan hän ollut tiloja suunnittelemassa n. 25 vuotta sitten humanistien edustajana.
Kasvatustieteen osalta voi todeta, että nykyiset tilat suunniteltiin ja toteutettiin edellisen laman aikana ja ne ovat olleet valmistumisestaan saakka pienet, esim. kasvatustieteiden luentosalia KTK112 pidettäisiin muualla ihan tavallisena pienryhmätilana.
Kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijamäärät ovat kasvaneet 2000-luvulla merkittävästi. Kajaanin lakkautetun kampuksen opiskelijoiden sisäänotto on siirretty Ouluun ja senkin jälkeen sisäänottoja on lisätty eri koulutusohjelmissa. Entinen yhteinen kirjasto on jaettu lukuisten eri käyttötarkoitusten mukaisiin erityistiloihin ja sen myötä olemme saaneet jonkin verran lisätilaa sekä kansainvälistä luokkaa olevan ihmistieteiden tutkimuslaboratorion huippuluokan välineineen.
Taito- ja taideaineiden opetustiloja lukuun ottamatta tiedekuntamme tilat eivät kuitenkaan ole tarkoituksenmukaiset, sillä ryhmäkokoihin nähden useat opetustilat ovat liian pieniä ja täyteen kalustettuja. Myös käsitykset hyvästä oppimisympäristöstä ovat muuttuneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana, joten ammattikorkeakoulun alta tehtävä muutto uusiin tiloihin voi olla meille myös mahdollisuus.
Olen itse ollut mukana käyttäjän edustajana vanhojen tilojen saneeraushankkeissa. Ensimmäisessä hankkeessa rakennettiin ihmistieteille LeaForum – tutkimustila, jonka muunneltavuus eri käyttötarkoituksiin on huipputasoa. Seuraavassa hankkeessa
1970-luvun näkemyksiin perustuneesta L2-luentosalista tehtiin uusimpien oppimiskäsitysten mukainen yhteisöllistä työskentelyä tukeva oppimisympäristö. Yhteistyö yliopiston tilahallinnon, tilat omistavan Suomen yliopistokiinteistöjen (SYK) ja meidän käyttäjien välillä toimi molemmissa suunnitteluprosesseissa kitkatta ja se oli luonteeltaan hyvin kehitysorientoitunutta ja kunnianhimoista.
Yliopiston tilat suunnitelleen arkkitehtitoimisto Virta-Palaste-Leinosen alkuperäinen tavoite oli avoin muoto ja tilojen muunneltavuus. Vaikka yliopiston 1970-luvulla rakennettu vanha puoli on osittain suojelukohde, se on alun perin rakennettu mukautumaan kulloistenkin käyttäjien tarpeisiin. Odotan aiempiin kokemuksiini perustuen käyttäjät osallistavaa suunnitteluprosessia, jossa meille suunnitellaan ja toteutetaan sekä tarkoituksenmukaiset että modernit tutkimus-, opetus- ja oppimistilat. Etukäteen on vaikea tuomita sellaista josta ei ole vielä kenelläkään tarkempaa tietoa.
Jari Laru, KT, yliopistonlehtori, teknologiatuettu oppiminen ja opetus,
Oulun yliopiston koulutusneuvoston jäsen