Oululehden Mää Äänestän -palstalla Kiimingin lukiolaiset Jenni Halkola ja Joni Saarela ruotivat nuorten asioita kunnassamme. Saarelaa huolestutti artikkelissa erityisesti Jäälin nuorisotalon tilanne (jolla hän tarkoittaa jutussa ns. Lunkin taloa). Aktiivisena musiikinharrastajana hän näkee uhkakuvana epävarmuuden Lunkin kohtalosta, sillä samalla menetettäisiin kipeästi kaivattuja bänditiloja. Uhka on todellinen, Lunkin risteyksen asemakaavaluonnoksen perusteella talo olisikin häviämässä:
Asemakaavan muutoksen taajamakuvalliset vaikutukset ovat kokonaisuudessaan varsin vähäiset lukuun ottamatta Lunkin talon häviämistä, jonka myötä pala Jäälin historiaa katoaa.
Jos kaikki sujuisi kuten elokuvissa, korvattaisiin Lunkin talo sujuvasti uuden urheilukentän huoltorakennukseen suunnitelluilla nuorisotiloilla:
Laivakankaan asemakaavan muutoksen ja laajuksessa osoitetaan Jäälin urheilukentälle uusi paikka Laivakankaan koulun läheisyyteen. Urheilualueelle osoitetaan urheilukenttä, katsomo, harjoitusjalkapallohalli, pysäkointialueet sekä huoltotilat, joiden yhteyteen tulee nuorisotiloja
Koska kaikki riippuu kaikesta, tulee näihin muutoksiin kulumaan vielä aikaa vuosikaupalla. Asiasta kuitenkin parhaillaan ollaan päättämässä kaavatasolla. Valtuustossa meidän tulee valvoa, että jos Lunkin talo puretaan vastaavat tilat myös toteutetaan urheilukentän huoltorakennuksen yhteyteen. Nuorten kirjoituksessaan tuskailemaa Jäälin nuorison tilannetta olisi myös omiaan helpottamaan kunnollisen nuorisokeskuksen rakentaminen tilojen yhteyteen. Eli rakennettaisiin Lunkia ja Ostarin nuorisokeskusta parempi, lue: toimivampi ja nuorten mieluinen keskus.
Pelkät seinät eivät kuitenkaan riitä
Haastatellut sanovat että Jäälissä “bensalenkkareiden ja riemuääliöiden kännäämiset ovat käyneet todella röyhkeiksi. 18-vuotiaat ostavat neljäkin vuotta nuoremmilleen alkoholia”. Olen itsekin joutunut kieltäytymään “kuriiritehtävistä” alakouluikäisten kysellessä tupakkaa, mutta että kaljaa..
Miten meidän lintukodossamme tämä on mahdollista? Olemmehan sentään maamme 10. paras perhekunta. Haastattelussa nuoret itsekin tunnistivat nuorten keskuudessa olevan pahoinvointia ja sen olevan merkittävä ongelma. Muistelen vajaa vuosi sitten liikkuneen huhuja että jäälin retro-ostarilla jostain autosta myytäisiin jopa huumeita. Vaikka kaikki tiedämme Jäälin olevan turvallinen paikka asua, ei ongelmita voi ummistaa silmiä.
Nuorisotilojen ohella meidän täytyy huolehtia nykyistä paremmin yhteisestä ympäristöstämme. Tutkimusten mukaan nuorten häiriökäyttäytymistä voidaan myös kitkeä tekemällä yleisistä paikoista paremmin valaistuja (Jäälissä siinä riittääkin puuhaa) ja siistejä. Kannatan graffitiseinäkkeitä ja ohjattua taiteentekemistä, mutta vastustan ehdottomasti julkisen infrastruktuurin sotkemista tusseilla ja spraymaaleilla eli töhrimistä. Kaikenlainen epäsiisteys ja paikkojen “repsottaminen” tutkitusti tuottaa ympärilleen epäsosiaalista toimintaa. Ympäristöstämme pitää huolehtia. On erittäin tärkeätä huolehtia että arkkitehtiopiskelijoiden ideakilpailun ideat oikeasti toteutetaan retro-ostarimme viihtyisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi.
Ympäristöstä ja seinistä huolehtimiten ei kuitenkaan riitä, sillä nuorisolle täytyy olla järkevää tekemistä ja nuorten kokoontumispaikkojen mahdolliseen ongelmakäyttäytymiseen pitää puuttua esim. jalkapartioiden voimin. Mutta merkittävin ongelma ovatkin yllättäen puuttuvat käsiparit. Kiimingin nuorisotoimella ei kertakaikkiaan ole riittävästi resursseja. Pikaisella nuorisotoimen webbisivujen vilkaisulla selvisi että turvallisuussyistä henkilökunta on ryhtynyt työskentelemään pareittain ja siitä seuraa aukioloaikojen supistuksia! (siis ei henkilökunnan lisäystä) Että näin! Supistamalla aukioloaikoja ei ainakaan saada näitä bensalenkkareita järkevän toiminnan pariin saati pystytä jalkautumaan nuorison keskuuteen tekemään esimerkiksi erityisnuorisotyötä.
Olen muuttanut Jääliin hiljattain Oulusta jossa sain kunnian olla luottamustehtävissä arvostetussa ja hyvin resurssoidussa nuorisotoimessa. Oulussa homma toimi. Tuloksia on saavutettu mm. päihteettömyystyössä ja syrjäytyneiden nuorten aktivoimisessa harrastusten ja opintojen pariin. Kiitoksena Oulun hyvästä nuorisotyöstä Oulu sai vuoden nuorisokunta palkinnonkin tässä vuosi takaperin. Patenttiratkaisua “mää äänestän” palstann nuorten esittämään häiriökäyttäytymiseen ei ole, mutta yksi asia on toiminnan resurssointi. Oulussakin nuorisotoimi on erittäin minimaalinen osa kaupungin kokonaistaloutta, silti Oulussa rahaa laitetaan nuorison hyväksi merkittävästi valtakunnallista keskiarvoa enemmän (joka on n. vajaa prosentti budjetista). Rahalla sa ja hevosella pääsee, Oulussa uskalletaan hieman revitelläkin, kuten selviää Oulun nuorisotoimen visiosta vuosille 2006-2015 (jota itse olin mukana tekemässä):
Seudullisesti toimivat ja taloudellisesti tuotetut nuorisopalvelut ovat alansa parhaat
Oulusta alkunsa saanut nettinappi on laajentunut seutukunnalliseksi seutunapiksi. Sinällään on ihan hyvä, että tietoa on saatavilla. Nuoriso tarvii tiedon lisäksi myös hyvin suunniteltuja ja resurssoituja nuorisopalveluita. Yhdistämällä voimia myös operatiivisella tasolla kaikki alueen pienet kunnat voisivat tehostaa nuorisotyötään käyttämällä kaiken liikenevän ajan nuorten parissa työskentelyyn johtamisen ja suunnittelun ollessa keskitetysti ammattilaisten käsissä. Oulun nuorisotoimi on parhaillaan virittelemässä keskusteluita seudullisesta nuorisotyöstä alueen kuntien kanssa. Heidän hyviä käytänteitä (nettinapin ohella) voitaisiin levittää myös ympäryskuntien taajama-alueille. Uskallan kuitenkin epäillä että tulosta ei synny ilman kuntaliitoksia. Mutta paljon olisi siis tehtävissä jo pelkästään lisäämällä työntekijöitä ja parantamalla nuorisotiloja sekä kehittämällä nuorisoa kiinnostavia tapahtumia ja konsertteja.
Valta nuorisolle
Kiimingissäkin on valittu nuorisovaltuusto. Nuorisovaltuuston toiminnasta ei ulkopuolinen tarkkailija juurikaan jyvälle: mitä valtuusto oikeastaan tekee? Sitä ei ainakaan nuorisotoimen eikä seutunapin nettisivuilla avata mitenkään. Useilla paikkakunnilla nuorisovaltuuston idea valitettavasti jääkin puolitiehen – siinä vain toteutetaan uuden nuorisolainsäädännön henkeä nuorten kuulemisesta. Suomeksi sanoen perustetaan vaikkapa valtuusto, koska se “on hyvä olla olemassa” . Onneksi päinvastaisiakin esimerkkejä on olemassa. Kotikaupungissani Raahessa nuorisovaltuutetut osallistuvat lautakuntien kokouksiin, pyörittävät nuorison omaa cuppi-kahvilaa ja järjestävät joka kesä tuhansien ihmisten Rock-konsertin. Siinä on toiminnan mallia. Valitettavasti en Kiimingin lautakunnan itsestään kertoman perusteella voi sanoa samaa. Nuorisotoimen sivuilla ei ollut juurikaan viitteitä valtuuston toiminnasta – vain lista valtuutetuista. Miten nuorten osallisuutta ja vastuullistamista yhteisistä asioista tuetaan tällä hetkellä Kiimingissä?
Lyhyesti sanottuna: Antamalla nuorisolle vastuuta omista tiloistaan, toiminnastaan ongelmia voitaisiin vähentää. Samalla on kuitenkin tarjottava aikuisen tukea ja ohjattua toimintaa humalahakuisen vapaa-ajanvieton vähentämiseksi. Esimerkit Raahesta ja Oulusta ovat rohkaisevia.
Niin, ja niistä piraateista ja tekijänoikeuksista.
Vaikka tekijänoikeuskysymykset eivät varsinaisesti kunnan päätettäviin asioihin kuulukaan on tärkeätä että kunta kiinnittää asiaan huomiota esim. omassa internet-viestinnässään ja koulujen opetussuunnitelmia tehdessään. Internetin murros kohti kasvavaa jakamista ja yhteisöllisyyttä on lisännyt tarvetta tarkastella sisältöjen omistajuutta ihan uudella tavalla. Olisikin tärkeätä että uudet tavat lisensoida ohjelmistoja ja digitaalisia sisältöjä (esim. tätä blogia), mutta myös tuottaa ja jakaa sisältöjä opittaisiin jo koulun penkillä osana koulun opintoja. Laivakankaan koulun tietotekniikan perustuminen avoimeen lähdekoodiin on jo erittäin hieno askel oikeaan suuntaan.