Oulujoen Kaupunki?
Allekirjoitin tänään Oulun seudun kokoomusjärjestöjen vision pohjoisesta metropolista, 200 000 asukkaan Oulusta. Tämän viikon Nykypäivässä oli aiheesta koko sivun artikkeli, jossa asian ydin kerrottiin seuraavasti:
Vaikka asukkailla mitattuna Oulu ja sen ympäristökunnat muodostavat yhtenäisen talous- ja työssäkäyntialueen, kuntarajat määräävät rahankäytön. Kun tulot ja menot ovat kuntakohtaisia, eivät valtuusto halua tehdä päätöksiä, joista syntyy kuluja, mutta ei omalle kunnalle ehkä välttämättömiä tuottoja.
Tästä paikallisena esimerkkinä toimii vast’ikään tehty päätös irtautua Ouluseudun yrityspalveluista ja satsata kunnan omana työnä tehtävään vastaavaan toimintaan. Istuvat valtuutetut eivät nähneet seudullisen yhteistyön mittakaavaetuja, kuten eivät nähneet myöskään naapurikuntamme Haukiputaan päättäjät tehdessään vastaavan päätöksen. Mielestäni katsomalla jalkojen juureen eli tarkastelemalla maailmaa lyhyellä tähtäimellä saadaan kenties pieniä säästöjä ja tehokkutta operatiivisessa toiminnassa. Oulun seutu on kuitenkin Helsingin, Espoon ja Vantaan tyylinen yhtenäinen alue jonka kehittäminen ja palveluiden tehokas järjestäminen helpottuisi kun pääsisimme irti itsekkyydestä ja omalla hiekkalaaitkolla leikkimisestä. Ikävä kyllä suuntaus juuri nyt näyttää olevan päinvastainen. Käpertymällä pelkäksi palveluiden järjestäjäksi joudumme hakoteille, kuten ministeri Suvi Linden omilla nettisivuillaan oivallisesti toteaakin:
Kilpailu alueiden välillä kiristyy niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Kuntapäättäjät viime kädessä kantavat vastuun siitä, miten palvelut kuntalaisille järjestetään. Pelkkien palvelujen järjestäminen ei riitä, vaan resursseja pitää olla myös kunnan kehittämiseen.
Mitä se meidän kannalta voisi tarkoittaa?
Kiimingin Kokoomus ry teki kuntalaiskyselyn keväällä 2008, jonka tulosten perusteella 83 % vastaajista olisivat halukkaita selvityttämään kuntaliitoksen edut ja haitat. Vain 15% haluaisi pitää kunnan itsenäisyyttä itseisarvona.
No, jos tarkastelisimme aluksi nykytilanteen jatkamista ennallaan. Ensimmäiseksi itsenäisenä pysytteleminen tarkoittaa seutukunnallisten investointien ja suunnitelmien kyseenalaistamista tai niistä laistamista keskitettäessä rajalliset resurssit kotipesän kiillottamiseen. Toisekseen, Kiimingin kaltaisilla pienillä kunnilla energia tahtoo kulua hengissä säilymiseen, veroäyrit eikä rohkeus riitä edes isompien omien investointien toteuttamiseen ennen kuin on ihan pakko (vrt. Laivakankaan koulu tai Välikylän “päiväkoti”). Jopa liikenneturvallisuusinvestointien tekeminen ja teiden kunnostaminen takkuaa. Kunnan pöytäkirjoista voi mm. lukea Lunkin talon (Jääli) risteykseen suunnitellun liikenneturvallisuusinvestoinnin (lue: liikenneympyrä, joita Ouluun rakennellaan vähän sinne sun tänne) toteuttamisaikatauluista seuraavaa:
Kehätien-Jäälintien-Laivakankaantien risteykseen laaditaan parhaillaan asemakaavan muutosta, jossa katualuevarausta on muutettu niin, että risteys voidaan toteuttaa kiertoliittymänä. Asemakaavamuutoksen ja tiesuunnitelmien vahvistuttua, liittymän toteuttamisajankohta ratkaistaan talousarviossa.
Ymmärrän kyllä pitkään eri luottamustoimissa toimineena, että valmisteluprosessit ovat pitkiä: tupakkia palaa ja aikaa kuluu. Mutta jos kunnan liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu vuonna 2003 ja vasta nyt viiden vuoden päästä ollaan laatimassa asemakaavoja kiirellisimmiksi katsotuille kohteille..
No. Kyllähän meillä tulee vettä hanasta, sähköä pistorasiasta ja teilläkin juuri ja juuri autoilla ja pyörillä pysyy. Päiväkodeissa ja Kouluissa on sitoutunutta henkilökuntaa ja tilat ovat uudenkarheita pääosin. Siis Jäälissä. Mutta Oulujoen kaupungin perimmäinen visio on melkein liian houkutteleva:
Saisimme enemmän pienemmällä panostuksella!
Siis ensimmäisellä kotimaisella asian ilmaisten: veroäyrimme voisi laskea, jos alueen kunnat muodostaisivat yhteisen kokonaisuuden. Oulujoen kaupungin puuhamiehet ja -naiset ovat laskeneet, että pärjäisimme 18% veroasteella eli meidän veroprosenttimme laskisi. Raahen seudulla Pattijoki liitettiin täpärän liitosäänestyksen jälkeen Raaheen – ei se kunta sinne jokeen sortunut. Palvelut pelaavat ja uusia asuntoja rakennetaan entisen kunnan alueellekin. Uskon, että rakennettu infra voisi jopa parantua osana isompaa yksikköä, esim. teiden kunnostamiseen voitaisiin oikeasti jopa satsata. Peruspalveluiden järjestäminen on lakisääteistä, joten ei niitä minnekään alueeltamme kuskattaisi. Kaupalliset palvelut puolestaan perustuvat talouden lainalaisuuksiin eivät kuntien nimikyltteihin.
Uskon, että useat luottamushenkilöt ja virkamiehet pienissä kunnissa pelkäävät lähinnä oman asemansa puolesta. Näin Jääliläisenä asukkaana en usko, että Oulujoen kaupungissa lähidemokratiamme ainakaan laskisi. Toki saisimme yhteiseen valtuustoon vähemmän alueemme edustajia, mutta tilalle voitaisiin tuoda Oulussa erinomaisesti toimivaa suuralueiden asukasdemokratiaa. Sitouttamalla aleuiden asukkaita tulevan kaupungin päätöksentekoon taloudellisesti ja henkisesti asukastupaverkoston välityksellä, voisi kuntalaisten kokema vaikututtamisen tunne jopa kasvaa!
Tavoitteeni valtuustossa on toimia seudullisen yhteistyön puolestapuhujana ja tiivistyvän kuntarakenteen eteenpäin ajajana. Kiiminkiin 2000-luvulla muuttaneena koen toimivani järjen, en tunteen, johdattamana tässä asiassa.
Lue myös Kalevan yleisönosastolla julkaistu kirjoittamani seutukunnallinen näkökulma samasta aiheesta.
